Tänne osioon kirjoittelen ennen näitä kotisivuja tapahtuneita asioita. Tulossa ainakin Sakun tulo perheeseen ja Karhunhaukkukoe!
Ja ensimmäisenä.. Saku alkutaipaleet: (lisään kuvia myöhemmin)
Toisen koiran ottaminen ei ollut hetken mielijohde. Aloin haaveilemaan toisesta koirasta jo Chambon ollessa reilu vuoden ikäinen. Päätin kuitenkin heti, että toista koiraa ei tule ennen kuin Chambo on vähintään 3 vuotias ja oma taloudellinen tilanne parempi. Opiskelijan rahoilla ei niin vain makseta kahden ison koiran kuluja. En myöskään ollut varma rodusta. Chambo oli heti minulle saapuessaan lunastanut paikkansa elämästäni niin, että pelkäsin vertaavani toista rhodesiankoiraa siihen. Koska Chambo oli niin täydellinen minulle, en uskonut toisen rhodesiankoiran voivan pääsevän ns. samalle tasolle, vaan jäävän aina Chambon varjoon.
Aikaa kului ja ajatus toisesta koirasta kypsyi mielessäni. Pohdin rotuja, vaihtoehtoina oli mm. bordeauxindoggi, bullterrieri, englannin mastiffi tai mastiffi. Kuitenkin kaikista roduista löytyi jotain, joka ei napannut. Huomasin yhä useammin miettiväni toista rhodesiankoiraa ja löysin itseni surffailemasta kasvattajien sivuilta. Lopulta päätös ei ollut vaikea, kai se varoitus piti paikkansa, että kun tulee yksi, niin tulee toinen ja lopulta niitä on laumallinen.
Kun päätös oli tehty, alkoi sopivan yhdistelmän etsiminen. Palasin uudelleen ja uudelleen Tarujen kennelin sivuille ihastelemaan kuvia upeasta Kimbasta ja Danasta. Lopulta uskaltauduin laittamaan Annelle sähköpostia. Sen jälkeen asiat alkoivatkin jo kulkea omalla painollaan. Kävin tutustumassa Danaan ennen synnytystä ja pentuja menimme katsomaan viiden viikon ikäisinä. Alkuun haaveilen nartusta, ajattelin, että kahden ison uroksen hallinta voisi olla hankalaa ja mietin myös sitä, miten kaksi urosta tulee juttuun keskenään. Chambo oli jo valmiiksi leikattu, joten ongelmia nartun ja Chambon yhteiselosta ei olisi tullut.
No, pennut syntyivät, 2 narttua ja 10 urosta. Aloin etsimään tietoa kahden uroksen elämästä samassa taloudessa. Lopultakaan päätös ei sitten ollut vaikea, tunnen olevani enemmän urosihminen ja koska halusin itselleni harrastuskoiran, ajattelin, että juoksut saattaisivat hankaloittaa harrastamista. Ilmoitin Annelle, että olisin kiinnostunut myös uroksesta. Jospa se kolmas koira olisi sitten narttu.
Pentuja katsoessa Saku ja muutama muu pentu nousi heti esiin muiden pentujen seasta. Lopulta Saku vei voiton silmissäni, se oli utelias, rohkea ja hakeutui heti seuraani, kun pentulaatikkoon menin. Muut pennut viipottivat menemään omia teitään kun Saku jäi uteliaana jyrsimään kenkiäni.
Lopulta koitti se kauan odotettu päivä. 27.6.2008. Lähdin aamulla n. 7 aikaan ajamaan kohti Etelä-Suomea. Hain Jannen töistä ja yhdessä matkasimme kasvattajan luokse. Tässä vaiheessa meillä ei ollut mitään ideaa nimestä. Kummallakin oli omat ehdotuksensa, joita toinen ei hyväksynyt. Kasvattajan luona täytimme paperit kuntoon ja lähdimme sitten kohti Jyväskylää uusi perheenjäsen mukanamme. Mietimme matkalla nimeä ja Janne sitä ehdotti, miten olisi Saku. En itse ensin lämmennyt nimelle. Sanoin, että ihmiset alkavat kutsumaan pentua ”Saku Sammakoksi” tai ”Saku Koivuksi”. Lopulta, yksikään ihminen ei ole kutsunut pentua Saku Koivuksi ja taidan itse olla ainoa, joka poikaa nimittää Saku Sammakoksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja tämä on minulle yksi niistä.
Matka kotiin meni hyvin. Muutaman kerran pysähdyimme pissattamaan Sakun, muuten se nukkui sylissäni matkan. Nenä ei meinannut pysyä erossa turkista, pennut tuoksuu niin ihanalle! Vihdoin pääsimme perille Jyväskylään. Chambo oli pikku-siskollani hoidossa joten ensimmäisenä suuntasimme tietysti hakemaan Chamboa. Chambon ja Sakun ensikohtaaminen tapahtui siis vanhempieni pihassa ja meni niin kuin odotinkin. Chambo juoksi karkuun ja Saku olisi halunnut tehdä tuttavuutta. Ensimmäiset viikot sujuivat samaan malliin. Vasta nyt, kun Saku on jo 5kk, voin sanoa, että pojat ovat ystäviä ja Chambo on hyväksynyt Sakun täysivaltaiseksi laumanjäseneksi. Aikaisemmin pojat eivät tehneet mitään yhdessä, nykyään he jo leikkivät. Melko alusta alkaen Chambo on puolustanut Sakua, eli pitänyt huolen siitä, että pikkuveli ei saisi leikkiä muiden kanssa ja että muut eivät saa Sakua komentaa.
Saku kotiutui nopeasti. Se on niin rohkea, että kaikki uuteen tutustuminen sujui helposti. Lenkeillä kannoin pikkuista kainalossa ja päästin aina muutamaksi metriksi kipittämään omilla kintuillaan. Alkuun vietimmekin paljon aikaa järven rannassa, jossa Chambo nautti uimisesta ja Saku sai tassutella omaan tahtiinsa rannalla ja rannan vieressä olevassa metsässä. Samalla Saku sai siedätystä ampumiseen. Ranta näet sijaitsee armeija alueella ja siellä oli vähän väliä sotaharjoituksia. Ensimmäisiä laukauksia Saku hieman kuunteli, mutta kun kukaan muu ei niistä välittänyt, ei Sakukaan enää viitsinyt. Nykyään Saku ei pelkää ampumista ollenkaan, eikä myöskään välitä äänestä mitään.
Alku kahden koiran kanssa ei ollut niin helppoa, kuin olin kuvitellut. En muistanut, että pentu ehtii joka paikkaan, että se keksii koko ajan jotain kiellettyä, että ensin se riehuu 2h täydellä teholla ja sen jälkeen nukkuu tunnin, jonka jälkeen riehuminen jatkuu.. Huomasin myös, että huomion antaminen toiselle koiralle ei ollut enää niin helppoa, kun pentu roikkui lahkeessa tai viipotti vessapaperirulla suussa ohi, kun yritit hetken rapsutella jutella vanhemman kanssa. En muistanut, että pentu on täysin puhdas taulu, vailla tietoa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Että kaikki asiat on opetettava alusta lähtien itse. Että pentu ei tiedä, ettei kukkia/lehtikoria/sukkia/tossuja/kenkiä saa syödä, että pureminen on kiellettyä, että hihnassa ei saa roikkua jne. Yhdessä opettelimme käytöstapoja, luvallisia ja luvattomia asioita. Pikkuhiljaa Chambokin alkoi poistumaan sängystä ja tuli jopa olohuoneeseen, vaikka Sakukin oli siellä. Ja yhtäkkiä sitä huomaakin, että nyt se pentu osaakin olla ja ettei se enää olekaan se pieni vauva, vaan jo iso rotkale, joka ei enää kunnolla mahdu syliin.
Ja taas, aika on alkanut kultamaan muistoja ja en enää muista niitä raskaita ja väsyttäviä hetkiä (kuten öisin 2h välein heräämistä viemään vinkuva pentu pissalle), vaan ne ihanat hetket, kun Saku nukkui päiväunet kainalossa tai kun se riemuissaan kipitti perässä ja ryntäsi pussailemaan kun laskeutui kyykkyyn. Ja sitä ihanaa pennun tuoksua..
Ja kyllä, haaveilu kolmannesta on jo alkanut..
