Sara on nyt muutaman viikon ehtinyt meillä asustamaan. Kaikki on mennyt niin hyvin! Sara on maailman ihanin. Se on niin reipas, rohkea, ystävällinen ja kiltti. Koko perheen on jo onnistunut kietomaan pienen tassunsa ympärille. Saku on ottanut Saran hienosti vastaan. Ensimmäisenä iltana vähän jännitti, mutta pian ne jo nukkui samassa pedissä ja leikkivät keskenään. Nyt on sitten joka ilta leikit käynnissä ja itse saa olla tarkkana vieressä, että ei vaan satu mitään, kun on tuota kokoeroa aika tavalla vielä.

Se kyllä harmittaa, että on niin kovat pakkaset ollut, että ulkoilu pennun kanssa on ihan minimissään. Joka päivä vaan monta kertaa pieniä pyrähdyksiä. Sara viihtyisi ulkona pidempäänkin, se loikkii hankeen ja sukeltelee kinoksissa kuono edellä. Pomppii menemään pitkin polkuja ja nuuskuttelee innoissaan. Onneksi uuden vuoden tienoille on luvattu lauhempaa ilmaa!

Kissojenkin kanssa on mennyt hyvin, Sara leikkii niiden kanssa, tai pitäisikö sanoa niillä =) Kissat on niin pönttöjä, että ne vaan makaa paikoillaan, kun Saraa painii niiden kanssa. 

Yksi valmistusvirhe tuossa vauvelissa on =D Se ei suostu nukkumaan öitä mun kainalossa. Pikkuiselle tulee kuuma ja se mielummin nukkuu vähän viileämässä paikassa. Onneksi Saku vielä tulee kainaloon öisin, ja Prinsessa tietenkin. Joskus Patikin tulee vielä mahan päälle loikoilemaan.

Päivitelläänpä taas pitkästä aikaa kuulumisia! Muutamat hakutreenit takana ja tienkin tottista usemman kerran viikossa. Kyllä harmittaa tämä pimeä vuodenaika, kun maastolajeja ei pääse viikolla töiden jälkeen enää harrastamaan. Lenkilläkin joutuu otsalampun valossa vaeltamaan.

Hakutreeneissä on ollut ihmeellistä taantumaa. Yksissä treeneissä en saanut Sakua tarkastamaan etukulmaa. Joku haju veti sitä puolessa välissä eteenpäin alueella. Lähetin koiran varmaan 6 kertaa, ennen kuin sain sen tarkistamaan kulman. Kyllä taisi Saku hämmästyä, kun maalimies löytyikin sieltä, minne sen ohjasin. Hienosti siellä sitten hakku raikasi. Toiseen etukulmaan lähti tosi hyvin ja ukko oli siellä avonaisessa umpparissa, ei mitään ongelmaa.

Koska Saku oli tarkastanut ekalla kulmalla aluetta puoleen väliin, se ei tietenkään uskonut, että siellä voisi vielä olla joku. Saku lähti useamman kerran tarkistamaan, muttei taaskaan edennyt tarpeeksi pitkälle. Lopulta oli pakko helpottaa ja käydä itse maalimiehen luona. Kyllähän se koira sinne sitten meni. Loppuun otettiin vielä 2 helppoa ukkoa, jotta ei jäisi paha maku treeneistä.

Seuraavat hakutreenit pilasin itse. Vieläkin harmittaa.. Pidettiin viikko sitten lauantaina reilummat treenit. Ensin tottis, jossa otettiin paikkamakuu, seuraaminen (bh-kaavio kytkettynä), jäävät (maahan ja istu) sekä eteenmeno. Olin tosi ylpeä Sakusta, se teki iloisesti ja keskittyi hyvin. Seuraavaksi oli vuorossa esineruutu. Saku toi ruudusta kaksi esinettä. Tehtiin vanhalla kaavalla, eli Saku sai nähdä esineen ruutuun viennin. Hyvin toi käteen asti molemmat esineet, vaikka toinen oli ihan vieras hanska.

Kokeiltiin sitten vielä ihan lyhyeltä matkalta pienen metalliesineen tuontia. Sekin tuli käteen hyvin!

Esineruudun jälkeen sitten vielä hakuilemaan. Ja tässä vaiheessa päätin itse jättää aivot narikkaan. Ensinnäkin olin jättänyt liivit kotiin, toiseksi en kertonut koiralle, mitä olemme menossa tekemään, kolmanneksi ohjeistin maalimiehet huonosti =( Mitä muuta tästä voi seurata, kuin katastrofi? Onneksi tajusin ottaa vain kolme ukkoa. Ekat kaksi meni ihan penkin alle. Saku kyllä etsi, mutta ilmeisesti ei oikein tiennyt, mitä on tekemässä, koska ei haukkunut yllytyksestä huolimatta. Kolmannelle ukolle jotenkin heräsi ja sen suoritti hyvin.

Toivon, että päästään tällä kaudella edes kerran vielä metsään, jotta saataisiin onnistuneet treenit ennen talvitaukoa..

Tottis on sujunut hyvin. Olen ottanut tavaksi haukuttaa Sakun ennen treenien aloitusta. Haukuttamalla se nostaa kierroksia ja ihan selvästi vietti tekemiseen nousee. Ollaan harjoiteltu noutoa, seuraamista, eteenmenoa, jääviä, luoksetuloa, seisomista jne. Olen ollut tosi tyytyväinen Sakun toimintaan. Se on iloinen ja treenit on päättynyt aina siihen, että molemmilla on tosi hyvä mieli. On se vaan mamman kultapoika <3

Sitten iloisia uutisia! Saku saa pikku-siskon. Meidän perhe kasvaa joulukuun alussa pikkuisella mustalla labbisneidillä. En malttaisi odottaa uuden perheenjäsenen kotiutumista. Kahdesti olen nyt käynyt katsomassa vauveleita ja on ne vaan ihania. Ei sieltä kasvattajan luota malttaisi kotiin lähteä ollenkaan =)

Joten, saanko esitellä:

Sara

Kahdet hakutreenit ja sitäkin useammat tottistreenit takana. Pienoisen tauon jälkeen palasimme siis Sakun kanssa hakumetsään. Lähdimme mukaan keski-suomen palveluskoira yhdistyksen hakutreeneihin ja täytyy sanoa, että on ollut antoisat treenit. Ensimmäisissä treeneissä kerroin kouluttajalle meidän haukkuongelmasta. Kokeiltiin ensin haukkua keskilinjalla ja kyllähän se haukku irtosi! Sitten ei kun poika metsään. Ensimmäinen maalimies meni metsään Sakun nähden ja päästin sen perään heti kun maalimies oli piiloutunut.

Sakun päästyä ukon luokse alkoi haukku raikaamaan. En olisi uskonut, ellen olisi omin korvin kuullut. Loput kolme ukkoa meni piiloon aina kun Saku oli etsimässä edellistä. Jokaisella ukolla Saku haukkui ja minä juoksin paikalle. Mun paikalle saapuminen vähän häiritsi Sakua, mutta kun en kiinnittänyt koiraan mitään huomiota, niin se keskittyi maalimieheen. Maalimies syötteli Sakun pois alueelta keskilinjalle.

Näissä treeneissä tuli siis Sakulle uutena asiana se, että sitä ei kutsuta maalimieheltä pois, vaan se tulee metsästä yhdessä maalimiehen kanssa, sekä se, että minä menen haukun kuultuani paikalle. Saku sai kehuja kovasta äänestään =) Olin oikein tyytyväinen Sakuun, haukkulukko on nyt selätetty, haukku oli melko varmaa eikä koira vaikuttanut epävarmalle. Ainut asia, mikä minua hieman mietityttää on se, että Saku edelleen haluaa ensin tervehtiä maalimiehen ennen hakkua. Eli se pussaa, nuuskaisee tms. Eikä mitenkään kamalan hellästi tietenkään. Muut sanoivat, että eivät olisi tästä huolissaan, että kunhan haukkuun tulee varmuutta, niin tämä käytös melko varmasti jää pois.

Toiset hakutreenit meni melko samalla kaavalla. Ukkoja oli 5, yksi hakutus ennen metsään lähetystä. Sakun hieno etsintä on nyt vähän kärsinyt. Jostain syystä se ei etsi yhtä hyvin nenällään, kuin aikaisemmin. Onko treeneissä tullut tauko tähän syy, vai mikä? Täytyy pohtia ja paneutua asiaan. Saku haukkui kaikki maalimiehet metsässä, kaksi ukoista oli avonaisessa umpipiilossa, eipä tuntunut koiraa haittaavan. Voisi ajatella, että umpparit olisi ensi kerralla enemmän kiinni, olisi pikku rako, mistä koira saa kurkata sisään.

Talven aikana meillä onkin sitten hyvin aikaa harjoitella haukkumista, siihen täytyy saada huomattavasti kestoa.

Tottistreeneissä ollaan harjoiteltu seisomista, seuraamista, A-estettä, noutoa.. Olen myös hyödyntänyt treenikavereita ja haukuttanut Sakua lähes joka treeneissä. Edellisissä tottistreeneissä saatiin niin loistavia seuraamispätkiä, että hymyilin asialle vielä seuraavana päivänäkin.

Sakun allergiatestin tulokset on nyt tullut. Kuten arvelinkin, allergeenejä löytyi melko monta. Saku on allerginen mm. lepälle, varastopunkille, jauhopunkille, timoteille ja n. 10 muulle yleiselle heinälle. Huomenna menemme lääkäriin keskustelemaan Sakun hoidosta. Jokin lääkitys on aloitettava, koska Sakua kuittaa ihan koko ajan.

Puh, eilen oli Sakun ruokatalkoot. Sain talkoisiin avuksi yhden ihmisen =) 20 kg kesäkurpitsaa soseeksi ja pussitus annospusseihin. Ei mitään hupaisaa touhua. Tähän kun lisää vielä 24 kg lampaan jauhelihaa joka pussitetaan annospusseihin, samalla kun yritetään vältää 2 kissaa ja 1 koiraa, jotka koittavat jatkuvasti saada osansa lihasta. No, urakka on ohi ja nyt on 1 pakastin täynnä kesäkurpitsasosetta ja 1 pakastin täynnä lampaan lihaa ja luita. Kyllä sitä tuntee itsensä välillä hulluksi näiden eläinten kanssa. Illalla kun irrottelin kissan kynsiä selkänahasta, mietin, että mitä tekisinkään ilman näitä.

Sakun kanssa on alettu treenaamaan kapulan noutoa ja seisomista. Koska mulla ei ollut aavistustakaan siitä, miten noutoa aletaan harjoittelemaan, niin toki päätin aloittaa kaiken väärästä suunnasta. Koira istumaan ja viskataan kapula. Sitten kädet ristissä toivotaan, että se kapula tulee koiran suussa käteen. Voin kertoa, että ei oikein toimi. Onneksi on apuna viisaita ihmisiä. Sain ensin kummastelut siitä, miksi koitan tehdä valmista liikettä koiran kanssa, joka ei tiedä, mitä pitää tehdä. Tunsin (taas) itseni tyhmäksi. Joskus voisi toki käyttää omiakin aivoja. Ohjeeksi saimme siis seuraavanlaisen harjoituksen. Päästä koira irti, näytä sille kapulaa, koira kiinnostuu, jonka jälkeen tipauta kapula n. metrin säteelle itsestäsi. Ja ihme tapahtuu, koira nappaa kapulan suuhunsa ja luovuttaa sen. Näinkö helppoa se onkin. Tästä sitten pidennetään matkaa pikkuhiljaa jne. Voin kertoa, että tämä harjoitus toimii Sakulla erinomaisesti. Tästä on hyvä jatkaa!

Sitten se seisominen. Voin paljastaa, etten oikeastaan ole jaksanut harjoitella kyseistä liikettä, koska se on niin tylsä. Mutta koska seisomaan käskystä on opittava, niin olihan se harjoittelu aloitettava. Harjoittelimme kyseistä liikettä seuraavasti. Nami käteen piloon, sitten annetaan Sakun saalistaa namia. Käsi seis, samalla käsky "seiso" koira seisoo sekunnin saa palkan ja vapautuksen. Ei se siis niin tylsää ollutkaan.

Tänään treenattiin taas viihdekeskuksella. Otettiin luoksetuloharjoituksia, (koitettiin hioa oikeaa paikkaa edessä), Liikkeestä maahanmenoa, eteenmenoa ja kapulan noutoa. Treenit meni mukavasti. Saku oli innokas jo kovin motivoitunut. Jostain syystä luoksetulossa Saku on alkanut tulla eteen vinoon. Kummallista, sillä se on kyllä osannut tulla ihan suoraan siihen. Liikkeestä maahanmenot oli hitaita, jos otin ne sivusta seuraamalla, mutta nopeita, jos kävelin koiran edessä naama koiraan päin. Huomasin liikkeestä maahanmenossa taas yhden uuden maneerin itsestäni. Ennen maahanmeno-käskyä venkoilen jotain, hidastan, käännyn koiraan päin jne. Miten voi olla niin vaikeaa pysyä suorassa?

Kokeiltiin kaksi kertaa kapulan noutoa. Emme olekkaan sitä kokeilleet sitten pentuaikojen, jolloin taisimme kokeilla sitä pari kertaa. Otin Sakun vierelle perusasentoon, sanoin nouda ja Sakuhan nouti! Hieno poika. Lopetimme treenit kahteen eteenmeno harjoitukseen. Nehän on Sakun lemppareita, joten ei mitään ongelmaa. Pitäisi kai alkaa miettimään, että miten sen koiran saa maahan siellä edessä?

Sitten sitä muuta.. Näin Chambosta unta viime yönä ja ikävä nousi taas niin suureksi. Mietin, miten Chambo olisikaan nauttinut näistä ihanista aurinkoisista syyspäivistä. Haluaisin mun ison pojan takaisin. Kaipaan sen viisasta katsetta, hellää huolenpitoa, sitä ajatuksien lukua, kun ymmärsimme toisiamme yhdestä katseesta. Kaipaan sitä turvan tunnetta, jonka Chambo olemuksellaan loi. Kaipaan niitä pieniä juttuja. Chamboa istumassa mukana vessassa (en saanut ikinä käydä yksi =) ), sitä, kun Chambo antoi märkiä suukkoja jättikielellään. Sitä, miten Chambo tepsutti vastaan, kun tulin töistä. Sitä ylpeää ilmettä pojan naamalla, kun se toi saamansa herkun näytille. Hetki sitten käytin Sakun pissalla ja ihailin upeaa tähtitaivasta. Pystyin melkein tuntemaan Chambon siinä vierellä.

Saku on ihana poika, mutta ei kukaan voi koskaan Chambon paikkaa mun sydämessä viedä. Uskon kyllä, että Sakukin kaipaa veljeään. En tiedä, ottaako Saku ikinä vastuuta Chambon jälkeensä jättämistä tehtävistä, kuten vahtimista. Vielä Saku ei ole oppinut vahtimaan. Oppiikohan se koskaan?